Aix: “Se ilta oli aivan erityinen”

Aix-en-Procenven oopperafestarin johtaja Jérôme Brunetiere kertoo, miten festivaali aikanaan syntyi, mikä hänelle itselleen on tärkein Aix-muisto, ja miten festari nyt yrittää löytää vanhemman fanijoukon rinnalle uutta, nuorta yleisöä.

jeromeAixin vanhan kaupungin mutkittelevat kujat laajenevat siellä täällä pieniksi aukioiksi, joiden reunat rönsyilevät kahviloiden ja ravintoloiden pöytäryhmiä.

Jérôme Brunetiere saapuu tapaamiseen l’Archevêchén aukion armollisen varjoisassa kulmassa sijaitsevan Café de l’Archevêchén terassille valkoiseen kauluspaitaan ja aurinkolaseihin sonnustautuneena. Olemus on olevinaan rento ja rauhallinen, mutta pientä hermostuneisuutta on havaittavissa. Tavatessamme festari on vasta alkumetreillään, osa lipuista on vielä myymättä, eivätkä kaikki produktiot ole vielä ehtineet ensi-iltaan.

Brunetiere on toiminut Aixin oopperafestivaalin johtajana vuodesta 2007. Sitä ennen hän vastasi Pariisin Opéra Nationalin markkinoinnista. “Ennen kuin itse tulin töihin tänne, olin käynyt Aixissa tietenkin jo pitkään yleisönä. Katso ympärillesi: täällä on aina maaginen tunnelma. Tämä on hyvin erityinen kaupunki. Ja produktiot ovat aina olleet kunnianhimoisia.” Read More

Aix: “Valtavia maalauksia” Provencen taivaan alla

Oopperafestivaali tuo Aix-en-Provencen pikkukaupunkiin eri puolilta maailmaa joka kesä 40 000 oopperaturistia – ja joukon oopperan ammattilaisia. Monet heistäkin palaavat vuodesta toiseen.

ALCINA, Dramma en trois actes, Georg Friedrich Haendel, Direction musicale Andrea Marcon, Mise en scene Katie Mitchell, Decors Chloe Lamford, Costumes Laura Hopkins, Lumiere James Farncombe, Chœur de l'Opera de Perm, Chef de chœur Vitaly Polonsky, Orchestre Freiburger Barockorchester, pregenerale au Grand Theatre de Provence dans le cadre du Festival d'Aix en Provence le 27 juin 2015. Avec : Patricia Petibon (Alcina), Philippe Jaroussky (Ruggiero), Anna Prohaska (Morgana), Katarina Bradic (Bradamante), Anthony Gregory (Oronte), Krzysztof Baczyk (Melisso), Juliet Alderdice (Alcina agee),  Jane Torne (Morgana agee) (photo by Patrick Berger/ArtComArt)Terveisiä helteestä. Aix-en-Provencen vanhan kaupungin kiemuraisilla kujilla saa juuri nyt hyvät hikinorot liikkeelle – päivälämpötila pysyy yli kolmenkymmenen, eikä illallakaan palele. Roadtrip suunnisti tänne Etelä-Ranskaan Aixin vuotuisen oopperafestivaalin tähden; perjantaista 10.7. alkaen Opera Platformissa on nähtävissä yksi festarin tämän vuoden ensi-illoista, Händelin 1735 säveltämä Alcina.

“Meillä tuppaa 1800-luku jäämään välistä pois”, Aixin oopperafestivaalin johtaja Jérôme Brunetière myöntää. “Historiastamme johtuen teemme paljon 1700-luvun oopperoita, ja niiden rinnalla uusia teoksia. Väliin jää reilun vuosisadan aukko.” Historialla Brunetière viittaa Aixin syntyyn: ensimmäisestä vuodesta alkaen täällä on aina esitetty ainakin Mozartia. Read More

Helsinki: Tutut torvet

Hittibiisi toimii oopperassakin. Miksi tutun melodian kuuleminen tuottaa mielihyvää?

Tämä roadtrip on vienyt kevään aikana niin tiuhaan ulkomaisiin oopperataloihin, että kotipesälle olen ehtinyt vain kerran. Kansallisoopperan tulkinta Giuseppe Verdin Aidasta oli – teoksen alkuperäisen hengen mukaisesti – runsas ja mahtipontinen. Voiko sanaa “pompöösi” käyttää positiivisessa mielessä? Jos voi, se sopii teoksen kuvaukseksi mainiosti. Read More

Riika: Ja kaiken keskellä seisoo oopperatalo

Riian “Valkoisen talon” pylväikössä ovat liehuneet natsiliput ja kiillelleet neuvostotähdet. Vierailu Latvian kansallisoopperaan on myös sukellus maan ja kaupungin historiaan.

riika 1Se saattoi olla Minnan syy. Kesällä 1837 24-vuotias Richard Wagner otti vastaan musiikillisen johtajan paikan Venäjän imperiumiin kuuluneessa Riian kaupungissa. Wilhelmine “Minna” Planer oli juuri jättänyt nuoren säveltäjän toisen miehen tähden, joten maisemanvaihdokselle taisi olla myös ulkomusiikillisia syitä. Joka tapauksessa Wagner päätyi Riian oopperan johtajaksi pariksi vuodeksi, ja tämän kunniaksi kaupungissa on vanhan oopperarakennuksen paikalla yhä hänen mukaansa nimetty katu.

Itse ooppera sen sijaan on muuttanut. Nykyinen Latvian kansallisooppera toimii vuonna 1863 avatussa komeassa oopperatalossa Opera Square -aukion ja kanaalin laidalla aivan Riian keskustassa. Valkopylväinen rakennus on riialainen maamerkki – ja riialaisille se oikea “Valkoinen talo”. Read More

Riika: “Tämä on Puccinin syytä!”

Nuori kapellimestari purskahti itkuun – ja rakastui oopperaan.

janisLatvian kansallisoopperan käytävillä voi törmätä Jānis Liepiņšin suureen kiharapehkoon. 26-vuotias kapellimestari on tullut kotimaassaan tunnetuksi erityisesti kuorojen johtajana, mutta viimeisen vuoden hän on johtanut orkesteria myös kansallisoopperan orkesterimontussa.

“Täytän tänä kesänä 27 vuotta. Iästäni huolimatta tämän talon orkesteri otti minut heti hyvin vastaan. Tunsin, että he tukivat minua, toivoivat minun onnistuvan”, Liepiņš sanoo.

Liepiņš on opiskellut johtamista Riian lisäksi Berliinissä, missä hän koki oopperaherätyksensä.

“Opiskelijat pääsivät siellä halvalla katsomaan maailman parhaita produktioita. Puccinin Tosca teki minuun niin suuren vaikutuksen, että itkin jo ensimmäisessä näytöksessä – vaikka siinä ei edes tapahdu mitään surullista. Musiikki oli vain niin kaunista.”

Liepiņš vilkaisee ympärilleen ja hymyilee. “On siis Puccinin syytä, että olen tässä.” Read More

Riika: “Ooppera on multitaidetta”

Haastattelussa ohjaaja Viestur Kairish.

Lauantaina 30.5. Opera Platform lähettää Latvian kansallisoopperasta Riiasta Arturs Maskatsin säveltämän, Viestur Kairishin ohjaaman oopperan Valentina (ja ooppera jää palveluun katsottavaksi tuon jälkeenkin). Jututin Kairishia, joka kertoo, mitä latvialaisesta oopperasta tulisi tietää etukäteen – ja mikä hänet houkutteli elokuvista ja teatterista oopperan “eeppiseen” maailmaan.

Viesturs_Kairiss_foto_Edgars_GrosevsValentina on latvialaisen säveltäjän Arturs Maskatsin teos. Miten kuvailisit Maskatsin tyyliä?

”Maskats on hyvin tunteikas, hyvin romanttinen. Hän ei ole mikään avantgardetyyppi. Maskats pitää harmoniasta.”

Valentina kertoo historioitsija Valentina Freimanen tarinan. Ooppera keskittyy Latviankin historiassa dramaattisiin vuosiin 1939-1945. Onko toisen maailmansodan aikaa käsitelty Latviassa paljon?

”Ei tarpeeksi. Suuri yleisö ei aina halua keskustella historian vaikeista vaiheista, ja tämä ajanjakso on ehkä Latvian historian vaikein. Menetimme itsenäisyytemme, läpikävimme juutalaisvainot. Kaikki eivät pidä näiden aikojen käsittelystä, sillä kaikki historiassa ei ole kunniaksi. Haavojen avaaminen on kuitenkin tärkeää. Vaikka tapahtumat olisivat kipeitä, niistä pitää voida keskustella. Nyt Latvia on ollut itsenäinen 20 vuotta. Ajattelen, että vähän kuten ihminen, siinä iässä kansakuntakin alkaa olemaan kypsä käsittelemään historiaansa.” Read More

Lontoo: Diiva sai palkkansa timanteissa

Oopperan suurten tähtien esiintymisessä yhdistyvät taiteellinen tulkinta ja tekninen virtuositeetti.

pattiOopperan ja oopperatalojen historia (ja kai nykypäiväkin) on täynnä suuria persoonallisuuksia – meitä tavallisia ihmisiä jotenkin kummallisempia näyttämöntäyttäjiä. Hyvä esimerkki näistä hieman eksentrisistä oman aikakautensa tähdistä on sopraano Adelina Patti, jonka rintakuva on esillä Lontoon Royal Opera Housen pääportaikossa.

Patti syntyi italialaiseen muusikkoperheeseen 1843, mutta teki elämänuransa pääasiassa Englannissa ja USA:ssa. Lontoon Royal Opera House oli yksi Pattin pääareenoista. Read More

Lontoo/Helsinki: Miksi tanssia on helpompi ymmärtää – tai olla ymärtämättä – kuin laulua?

Baletti tuo oopperaan happea, pohdin Lontoon Royal Opera Housen ja Helsingin Kansallisoopperan katsomoissa.

hist.baletti wikipediaMitä suunnitelmia illaksi? Miltä maistuisi viisituntinen baletti?

Maailman ensimmäisenä balettinäytöksenä pidetyn, Louvressa 1581 esitetyn Ballet comique de la reinen ensi-illan kerrotaan kestäneen viisi ja puoli tuntia. Näytös alkoi kymmeneltä illalla ja päättyi puoli neljältä seuraavana aamuna. Oheinen Jacques Patinin kaiverrus baletista löytyy Wikipediasta.

Tuolloin puhuttiin vielä hovibaletista. Oopperaan tanssi levisi sata vuotta myöhemmin. Pariisin Ooppera aloitti ammattimaisen tanssijakoulutuksen 1713. Suomeen Kansallisoopperaan – silloin Suomalaiseen oopperaan – perustettiin balettiryhmä 1921, ja vuoden 1922 tammikuussa ryhmä esitti Pjotr Tšaikovskin baletin Joutsenlampi. Esitystä pidetään suomalaisen baletin syntyhetkenä.

Nykyisin ooppera ja baletti elävät suurissa oopperataloissa rinnan. Sekä roadtripin edellisessä pysähdyspaikassa, Lontoon Royal Opera Housessa, että Helsingin Kansallisoopperassa, toimivat kansallinen tai kuninkaallinen ooppera ja sen rinnalla oma balettiryhmä. Taidemuodot limittyvät myös teosten sisällä. Itse näin hyvää yhteispeliä viimeksi Helsingin Aidassa. Read More

Lontoo: Oopperan ja baletin pukuloisto syntyy Smarties-karkkien voimin

Royal Opera Housen puvuston kangasvarastosta kantautuu iloinen nauru.

ROH puvustoMorag Beatonin työhuone Royal Opera Housen viidennessä kerroksessa näyttämön yläpuolella on ahdas ja ikkunaton, mutta sillä on yksi vastustamaton vetonaula – hurmaavan Moragin lisäksi. Huoneen keskellä, kankaanleikkauspöydän päässä, seisoo iso vati Smarties-karkkeja.

“Sen takia kaikki tänne tulevat”, Beaton nauraa. “Juuri eilen täällä kävi tutustumassa ryhmä rehtoreita. Hekin kaikki lähtivät suu täynnä karkkia.”

Muuten huone onkin sitten täynnä sitä itseään: kangasrullia, kangasrullia ja kangasrullia. Lattiasta kattoon mustia ja valkoisia silkkejä ja sifonkeja. Beaton (kuvassa oikealla) on titteliltään Stockroom Supervisor – kangasvaraston johtaja. Hänen kanssaan huoneen jakaa Eloise Smith, Stockroom Assistant (kuvassa vasemmalla). Beatonin ja Smithin hallinnoimista kankaista syntyvät Royal Opera Housen kaikki esiintymisasut, sekä oopperoihin että baletteihin.

“Oopperapuvut tehdään kerroksittain: alimmat kerrokset peruskankaista, päällimmäiset kalliimmista erikoiskankaista”, Beaton selittää. Read More

Lontoo: “Kuningatar ei pidä oopperasta. Hän pitää hevosista.”

Lontoon Royal Opera House on kuninkaallinen ooppera, mutta sen välit kuningashuoneeseen ovat vuosisatojen saatossa vaihdelleet.

ROH ulkoaKeskellä Covent Gardenin teatterikortteleita seisoo massiivinen Royal Opera House. Ooppera- ja balettipyhättö koostuu vuonna 1858 valmistuneesta vanhasta osasta (joka sekin tosin on tavallaan uusi: ennen tätä jo kaksi oopperataloa ehti palaa poroksi samalla tontilla) ja vuonna 1999 valmistuneesta laajennuksesta.

Vanha osa rakennettiin 1800-luvulla kuningatar Viktorian tuella ja suojeluksessa – kerrotaan, että kuningatar kävi jopa henkilökohtaisesti tutustumassa vuoden 1856 tulipalon tuhoihin. Eikä kuninkaallisen oopperan ja kuningashuoneen side ole vuosisatojen saatossa katkennut, vaikka nykyisen hallitsijan kanssa onkin vähän viileämpää.

“Kuningatar ei pidä oopperasta eikä baletista. Hän pitää hevosista”, toteaa Royal Opera Housea vierailijoille talon Backstage Tourilla esittelevä Barry Stewart hieman kuivakkaasti. Read More