Oslo: Anna arkkitehtuurin häikäistä

Vanhan sataman jättömaa muuttui wau-arkkitehtuuriksi, kun Norja sai ensimmäisen oopperatalonsa 2007. Mutta kuka pesee kaikki nämä ikkunat, saa Operahuset pohtimaan.

oslo ulkoa fb Ehkä oopperatalo on juuri niitä harvoja monumentteja, joiden tosiaan on syytä olla wau-arkkitehtuuria. Tähän päätyi Norjan parlamenttikin, kun se pitkän debatin tuloksena vihdoin vuonna 1999 päätyi rakentamaan Osloon maan ensimmäisen oopperatalon. Siihen asti Norjan kansallisooppera ja -baletti olivat toimineet vuokralla vanhassa teatterirakennuksessa. Arkkitehtuurikilpailun voitti norjalainen Snøhetta-arkkitehtitoimisto, jonka käsialaa on myös New Yorkin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen maanalainen museo (todella ahdistava paikka muuten – mutta nyt jälkikäteen ajatellen muotokielessä on jotain samaa kuin Oslon oopperatalossa).

Oopperaroadtrip koukkasi Osloon, koska lauantaina 12.9. täältä lähetetään Opera Platformin kautta paikallinen menetystuotanto, Stefan Herheimin tulkinta Puccinin La bohèmesta. Ja kyllä rakennus matkan varrelle ehdottomasti kuuluukin, jos tavoitteena on tällä roadtripillä luoda katsaus eurooppalaisiin oopperataloihin. Operahuset on palkittu ainakin World Architecture Festivalilla Barcelonassa ja EU:n Mies van der Rohe -arkkitehtuuripalkinnolla.

oslo kuvaaja Rakennus valmistui vuonna 2007, etuajassa ja alle budjetin.  Nyt talossa on kuulemma käynyt jo yli kymmenen miljoonaa vierailijaa – tosin luku ei vielä kerro oopperan ystävien tai edes yleisön määrästä. Snøhettan visio nimittäin oli tehdä rakennuksesta avoin kaikelle kansalle: sen näköalakatto laskeutuu rantaan eräänlaisena piazzana, ja sisällä talon kauniit aulatilat toimivat “kaupunkilaisten yhteisenä olohuoneena” kuin kaupunkisuunnittelijoiden märässä unessa. Raja avoimen (ilmaisen) ja suljetun (maksullisen) osan kesken rakennuksessa on selvä: kun astutaan varsinaisiin lämpiöihin ja esityssalehihin, italialainen valkoinen marmori ja kirkas lasi vaihtuvat eri sävyisiin tammipintoihin, kulmikkaat valtavat hallit orgaanisiin muotoihin. Oopperalipustaan maksava asiakas pääsee astumaan maailmsta toiseen.

oslo puukäytävä 2Huikean hienon kattoterassin ja vaikuttavan aulahallin jälkeen oopperan suuri sali onkin lopulta aika vaisu kokemus – noin arkkitehtoonisesti. Sali tuntuu jotenkin matalalta talon muuten valtaviin mittasuhteisiin verrattuna, ja tummat tammipinnat tekevät siitä jopa jotenkin tunkkaisen (tosin nämä havainnot ovat puhtaasti visuaalisia: pääsen kuulemaan salin akustiikkaa ja aistimaan esityksen tunnelmaa vasta tänään illalla). Taloa minulle esitellyt Norjan kansallisbaletin eläkkeelle jäänyt tanssija kuvaili salia “konjakkilasiksi”, mikä on aika osuva kuvaus.

oslo ulkoa 2Operahusetin ympärille Bjørvikan satamaan on nousemassa uusi kirjasto, museo ja musiikkitalo. Alueesta on siis muotoutumassa samantyyppinen kulttuurimonumenttien keskittymä kuin Helsingin Töölönlahden rannasta. Operahusetin kulmille on kyllä vaikea tulla wau-arkkitehtuurilla huutelemaan, niin vaikuttava rakennus on. Syyskuun kirkkaassa aamupäiväauringossa kattopiazza on suorastaan häikäisevä kokemus – ei vähiten rakennuksen valtavien lasiseinien tähden. Siinä sitä pieni ihminen katselee ympärilleen, seuraa hajamielisesti lihavien lokkien lentoa, antaa arkkitehtuurin koskettaa ja miettii: Kuka nuo kaikki ikkunalasit pesee?


 

The Oslo opera house designed by Snøhetta architects is a dazzling experience. The open piazzas and lounges are so impressive as spaces that they even make the oaky main hall feel somehow… small.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *