Helsinki: Tutut torvet

Hittibiisi toimii oopperassakin. Miksi tutun melodian kuuleminen tuottaa mielihyvää?

Tämä roadtrip on vienyt kevään aikana niin tiuhaan ulkomaisiin oopperataloihin, että kotipesälle olen ehtinyt vain kerran. Kansallisoopperan tulkinta Giuseppe Verdin Aidasta oli – teoksen alkuperäisen hengen mukaisesti – runsas ja mahtipontinen. Voiko sanaa “pompöösi” käyttää positiivisessa mielessä? Jos voi, se sopii teoksen kuvaukseksi mainiosti.

Verdi sävelsi Aidan tilaustyönä 1870-luvulla. Oopperan aihe ja tapahtumapaikka – muinainen Egypti -, ja ehkä jossain määrin koko teoksen mahtipontisuuskin, selittyy sen tilaajalla: Aida sävellettiin Egyptin kediivin Ismael Pashan tilauksesta esitettäväksi Kairon kuninkaallisessa oopperatalossa. Jo kokenut ja mainetta niittänyt Verdi pyöräytti Aidan neljässä kuukaudessa, 20 000 dollarin palkkiota vastaan.

Minulle ooppera ei ollut tuttu etukäteen, joten Kansallisoopperan suuren päänäyttämön kullattu vyörytys iski aikalailla puun takaa. Yksi elementti kuitenkin oli tuttu: toisen näytöksen marssi, tromba egiziana. Tämä Aidan Gloria all’Egittoon sisältyvä trumpettimelodia (alla olevan videon taustabiisi) kuuluu oopperan historian suuriin hitteihin.

Aivan sama mekanismi toimii soittolistaradiossa, rock-keikalla ja oopperassa: jostain syystä ihminen kokee mielihyvää tutun melodian kuullessaan. Tuntematon, joka nuotillaan yllättävä musiikki voi viedä mukanaan toisella tapaa, mutta tutun melodian tunnistamisesta syntyy erityinen imu. Ehkä mielihyvä syntyy melodian ennakoitavuudesta: ihmiselle sopii tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tai sitten lämmin tunne on vain tuttuutta. Ja tietysti tuttuun kappaleeseen liittyy muistoja.

Mitäköhän muistoja olen itse onnistunut sitomaan Verdin trumpettimelodiaan? Toni Niemisen menestys Albertvillessä 1992? Ainakin Verdin torvet sopisivat mainiosti olympialaisten kisastudion parhaat palat -koosteeseen.

Verdi sävelsi marssinsa itse keksimilleen soittimille, fiksatuille vaskipuhaltimille, jotka sittemmin saivat nimen “aidatrumpetti”. Aidatrumpetit ovat normaalitrumpetteja yksinkertaisempia, ohuempia ja pidempiä. Kuin piirretyn elokuvan tai sadun torvia. Oikeaoppisessa Aidan orkesterissa niitä tarvitaan kuusi kappaletta. Helsingissä aidatrumpetit kajahtivat – tai törähtivät? – katsomon parvilta kohti näyttämöä.

Ja jos tuntui Helsingin tulkinta egyptiläistarusta mahtipontiselta, niin pannaan kokemus lopuksi mittasuhteisiin New Yorkin Metropolitanin Gloria all’ Egittolla. Mahtipontisista näyttämökuvista puheen ollen:


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs2/46/oopperar/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *