Madrid: La traviata ja oopperan paradoksi

teatroreal orkesteri

Madrid: La traviata ja oopperan paradoksi

Madridin Teatro Real avaa Opera Platform -palvelun nettilähetyksellä La traviatastaan. Kävin katsomassa esityksen viime viikonloppuna – ja keskityin näyttämön tapahtumien lisäksi kapellimestarin niskavilloihin.


 

madrid renatoRenato Palumbolla on kyllä eloisa niska.

Jossain vaiheessa kolmetuntista La traviataa huomaan fasinoituneena miettiväni, miten paljon tunteita voi pienillä niskan ja yläselän liikkeillä viestiä. Pään käännös, olkapäiden nousu ja lyhyt jähmettyminen, sitten pään käännös toiseen suuntaan – vähin elein Palumbo kanavoi suuria tunteita. Istun aivan 52-vuotiaan kapellimestarin takana ja katseeni palaa uudestaan ja uudestaan Palumbon valkoiselle kaulukselle – ja hänen kääntyessään otsan hikikarpaloihin.

Madridin Teatro Realin La traviatan selvä tähti on Violettan roolin laulava sopraano Ermonela Jaho, mutta aivan samalla intensiteetillä esitykseen heittäytyy kapellimestarikin. Palumbo hyppii ja kyykistelee, paikoin liikuttuu johtamastaan musiikista lähes kyyneliin. Kuinkakohan mones La traviata tämä italialaiskapellimestarin uralla on? Ja sittenkin, aivan kuin Verdin sävelet menisivät miehen ihon alle. Hän johtaa orkesteria välillä silmät suljettuna, kuin antaisi vain musiikin kulkea lävitseen.

Ai niin, näyttämö on tuolla ylhäällä.

Traviata esiteGiuseppe Verdin La traviata (”langennut nainen”) kantaesitettiin 1853. Se perustuu muutamaa vuotta aikaisemmin julkaistuun Kamelianaiseen: tarinaan tuberkuloosiin kuolevasta kurtisaanista, joka elämänsä viime hetkillä rakastuu varakkaaseen aatelismieheen. Tarina on tietysti puhdas melodraama (englanninkielinen juonikuvaus päättyy sanoihin: ”A remorseful Giorgio Germont arrives to beg Violetta’s forgiveness. Violetta dies.”), ja Verdin sävellys herkuttelee tunnekiisselillä. Jos kapellimestari Palumbon kehonkieli on vähäeleistä, näyttämön tapahtumista tai Verdin sävellyksestä ei samaa voi sanoa. Erityisesti kolmas, Violettan kuolinkammarissa tapahtuva näytös on silkkaa kyynelheruttelua.

Ja kyllähän se toimii. Toisenlaisessa kontekstissa Jahon näyttävä kuolinkamppailu olisi kiusaannuttavaa katsottavaa, mutta tässä, Teatro Realin suurella näyttämöllä, englantilaisen Tanya McCallinin klassisen mutta aika tyylikkään, niin ikään suurieleisen lavastuksen keskellä Jahon vaihde onkin ihan oikea. Ooppera välittää valtavia tunteita, valtavin puittein.

Ehkä tässä myös piilee tämän La traviatan viehätys. Hämmentävästi David McVicarin ohjaus onnistuu olemaan kaiken mahtipontisuuden keskellä jotenkin intiimi. Erityisesti oopperan loppua kohti Jaho onnistuu moneen kertaan keskittämään yleisön huomion vain itseensä ja Verdin herkkiin säveliin. Aivan kuin Jahon äänikin voimistuisi – tai syvenisi? – tuntien kuluessa.

teateroreal lasitMadridin Teatro Real toimii yhden oopperan talona kerrallaan. Tämän kuukauden ohjelmistossa on La traviata, seuraavaksi on vuorossa Fidelio. Konsepti toimii; tänäänkin La traviata on loppuunmyyty. Pari tuntia ennen esitystä viimehetken peruutuspaikkoja jonotettiin oopperatalon ulkopuolella puoleen kortteliin ulottuvassa letkassa. Vain muutamille ensimmäisille riitti paikkoja.

Espanjalainen oopperayleisö on eläväistä – bravota huudellaan vapautuneesti, ehkä vähän löyhinkin perustein, suomalainen mutisee penkissä – ja habitukseltaankin rentoa: toki väliajalla saa väistellä hyvin leikattuja miesten pukuja ja näyttäviäkin leninkejä, mutta joukossa on myös partasuuhipstereitä farkkuineen ja retrosilmälaseineen. Kaikkia yleisöryhmiä yhdistää väliaikatarjoulu: molemmilla tauoilla nautitaan samppanjaa.

Kerron Teatro Realista ja Madridin-matkasta vielä tarkemmin tulevissa postauksissa. Sitä ennen La traviatan voi kokea Madridista suorana Opera Platformissa tänään perjantaina 8. toukokuuta klo 21 Suomen aikaa.

Sopraano Jahon, ohjaaja McVicarin ja kapellimestari Palumbon suoritusta voi pitää sikälikin onnistuneena, että kertoman mukaan La traviatan kantaesitys 1850-luvulla oli katastrofi. Violettan kuolinkamppailu, joka nyt saa Teatro Realin salissa aikaan kyyneliä ja bravo-huutoja (ohessa sumuinen videoni voipuneen Jahon aplodeista), sai tuolloin yleisöltä palkakseen räkänaurut.

Herkkä laji tämä ooppera, paradoksaalisesti.


 

Madrid’s Teatro Real brings La traviata to Opera Platform tonight at 8pm CET. Last weekend the performance in Madrid was a captivating experience – not only because of conductor Renato Palumbo’s lively neck and shoulder action.

3 Comments on “Madrid: La traviata ja oopperan paradoksi

  1. Lava Violettan hautakivenä oli nerokas oivallus. Mahtoiko se näkyä kapellimestarin niskavillojen takaa?

    Jahon oopperalaulajalle – hmmm – epätyypillinen ruumiinrakenne loi uskottavuutta tuberkuloosiin kuihtuvaan Violettaan.

    • Kappas, ei muuten näkynyt! Piti tolta Opera Platformin videolta tarkistaa mistä puhuit :) Joo nokkela idea

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *